Taidelehdet Pietarissa
Kuuden suomalaisen taidelehden edustajat veirailivat keväällä 2010 Pietarissa. Kukin tutustui omaan taiteenalaansa – kirjallisuuteen, tanssiin, musiikkiin, teatteriin, kuvataiteeseen, elokuvaan – ja jokainen lehti julkaisi syksyllä Pietarille omistetun teemanumeron.
Tälle sivustolle on koottu Tanssin, Teatterin, Filmihullun, Rondon, Taiteen ja Parnasson Pietari-aineisto. Näiden tekstien myötä kiitämme Opetusministeriötä ja Suomen Kulttuurirahastoa tuesta sekä erinomaista matkanjohtajaamme Eva Neklyaevaa korvaamattomasta avusta.
Jarmo Papinniemi
päätoimittaja, Parnasso
Lehdet
Pietarin nykytanssia etsimässä Pietarin nykytanssijoita ei enää tarvitse etsiä pelkästään hämäristä klubeista tai underground-teatterien suojista, mutta Moskovaan tai Jekaterinburgiin verrattuna nykytanssi on kaupungissa näkymättömissä
Sieluni haisee Nevski ProspektillePuškinin, Gogolin ja Dostojevskin vakiinnuttaman kaunokirjallisen Pietari-myytin innokkaimmat jatkajat ovat historiallisten esikuviensa tapaan muualta tulleita, ei-pietarilaisia…
Pietari elää perinteen voimallaNykymusiikki elää Pietarissa tradition varjossa, ja säveltäjät kokevat ilmapiirin pysähtyneenä. Silti pienissä piireissä tehdään myös kokeellista taidetta. Instituutioiden ulkopuoliseen tarjontaan tutustuminen vaatii vaivaa mutta myös palkitsee.
Pietari, rakastettuni”Sata kertaa sumun keskellä minulla on outo, mutta hellittämätön unelma: ”Entäpä jos tämä mätä ja limainen kaupunki katoaisikin sumun hajotessa ja nousisi sen mukana korkeuksiin, jonne se katoaisi kuin savu, jättäen jälkeensä vanhan suomalaisen suon ja sen keskelle uskoakseni kauneuden vuoksi vaskiratsastajan huohottavan ja ruoskitun ratsun selässä.”
» kaikki Filmihullun jutut
Pietarilaisen taiteen löytämisen vaikeudestaPietari on ollut perustamisestaan 1700-luvun alusta lähtien merkittävä eurooppalainen taidekeskus. Mutta onko se nykyään sulautumassa nykytaiteen globaaliin trendileikkiin tai joiltain osin vain jäämässä rituaaliseksi turistikohteeksi?
Se on rumaa!Pietarissa on aina ollut omat avantgarde- ja undergroundteatterinsa, jotka edustavat villejä ja vapaita ryhmiä. Monet niistä, kuten legendaarinen, Suomessakin nähty Akhe-ryhmä ja Drystone, esittävät radikaaleja tulkintojaan…
